Raahen kaupunki

Raahen rannikkokaupunki sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla. Kaupunki tunnetaan merellisyydestään, Pohjoismaiden suurimmasta terästehtaasta, Rautaruukki oyj:stä ja monista korkealaatuisista oppilaitoksista. Suomen viidenneksi suurin tuontisatama sijaitsee myös Raahessa.

Tietoa Raahen kaupungista

Perustettu	1649
Väestö	22 435 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	535,74 km2
Maapinta-ala	527,52 km2
Vesipinta-ala	8,22 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	42 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	19,75 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,60 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Kari Karjalainen
Kotisivut	www.raahe.fi
Sähköposti	raahenkaupunki@raahe.fi

Raahen sijainti

Lääni	Oulun lääni
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta

Raahen historia

Brahen nimikkokaupunki syntyy

Raahen kaupungin perusti Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Pehr Brahe 5. joulukuuta 1649. Alun perin kaupunki oli nimeltään Salo, mutta ostettuaan Salon pitäjän ja liitettyään sen osaksi vapaaherrakuntaansa vuonna 1652 kenraalikuvernööri nimesi kaupunkinsa Brahestadiksi. Nimi vääntyi vähitellen muotoon Raahe.

Saloisten satamalahden suojainen satama oli ollut käytössä jo keskiajan lopulta asti, ja se katsottiin parhaaksi paikaksi uudelle kaupungille. Satama oli kuitenkin madaltunut, ja seutu todettiin terveydelle epäsuotuisaksi. Parempi paikka kaupungin perustamiseen löytyi hieman pohjoisempana saariston suojissa sijainneesta nykyisestä Raahen lahdesta.

Uuden kaupungin asemakaavan piirsi maanmittari Claes Claesson. Hänen laatimansa asemakaava oli säännönmukainen renessanssiruutukaava, joka oli jaettu kuuteen kortteliin. Alkuperäinen ruutukaava on säilynyt nykypäiviin saakka Vanhan Raahen kaupunginosassa.

Oman kirkon rakentaminen Raaheen aloitettiin 1651. Vanha kirkko paloi vuonna 1908, mutta kirkkoon 1600-luvulla tehdyt veistoskoristeet säästyivät, ja ne ovat näytillä Raahen museossa.

Vaikeuksien kautta kukoistukseen

1600-luvun kovat katovuodet verottivat raahelaisväestöä. 1700-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä Suuri Pohjan sota ja Isoviha hävittivät kaupungin lähes kokonaan. Vielä vuonna 1705 kaupungissa oli 641 asukasta, mutta vuonna 1724, kolme vuotta rauhan solmimisen jälkeen, raahelaisia oli enää 134. Suurin osa kaupungin porvaristosta, mukaan lukien koko maistraatti, oli paennut Ruotsiin.

Vähitellen kaupungin elämä kuitenkin virkistyi ja kaupankäynti pääsi hyvään alkuun huolimatta siitä, että naapurikaupungit Oulu ja Kokkola vaativat koko kaupungin lakkauttamista. Vastustuksesta huolimatta piskuinen Raahe sai vuonna 1791 tapulikaupunkioikeudet eli oikeuden käydä ulkomaankauppaa ilman välikäsiä.

Todelliseen nousuun kaupungin talouselämä pääsi 1800-luvulla, kun merenkulku elpyi. Vaikeudet kuitenkin iskivät jälleen vuonna 1810, kun Raahessa raivosi suuri tulipalo. Tuli tuhosi kolme neljäsosaa kaupungin rakennuksista. Uudisrakennukset pystytettiin nopeasti, ja pian raahelaiset pääsivät jatkamaan laivanrakennusta sekä tervan, puutavaran ja voin vientiä. Jälleenrakentamisen yhteydessä saatiin myös uusi ja komea tori, Isotori (nykyinen Pekkatori).

Seuraavaksi Raahea koetteli Krimin sota. Toukokuun lopussa 1854 maihin nousseet englantilaiset polttivat raahelaisten laivaveistämöt sekä tervahovin ja pikipolttimon. Jäljelle jäi 32 laivasta ainoastaan kuusi.

Raahelaiset eivät silti lannistuneet, vaan jo 1800-luvun loppupuoli oli kaupungille kukoistuksen aikaa. Purjelaivakaudella Raahen kauppalaivastoon kuului parhaimmillaan 58 oman kaupungin voimin rakennettua purjealusta. Vuosina 1867—1875 Raahe oli Suomen suurin laivanvarustajakaupunki, jonka väestöstä suuri osa sai elantonsa merenkulusta.

1900-luku muovasi kaupunkia

Höyrylaivojen yleistyessä Raahen kaupankäynti laimeni. Viimeiset raahelaiset purjelaivat, Merilokki, Lännetär ja Tiira, rakennettiin vuosina 1919—20. 1900-luvun puoleen väliin saakka Raahe eli pienimuotoisen saha- ja konepajateollisuuden sekä sataman varassa.

Raahe tunnettiin myös koulukaupunkina opettajaseminaarin, Raahen Porvari- ja Kauppakoulun sekä Lybeckerin käsityökoulun ansiosta. Silti elämä tuntui pysähtyneen Raahen kaduilla, joilla silloisen sanonnan mukaan "kulkivat vain lehmät ja semiskat".

Ruona Oy:n konkurssi sotakorvaustöiden loputtua vuonna 1952 oli kaupungille kova isku, ja paljon raahelaisia muutti Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Uuteen nousuun Raahe lähti Rautaruukin terästehtaan perustamisen myötä 1960-luvulla.

Saloisten kunta liitettiin Raaheen vuonna 1973, ja uusi Raahe syntyi Raahen kaupungin ja Pattijoen kunnan yhdistyessä vuonna 2003.